Kouluprojektista vielä...

Viimeksi kun kerroin kouluprojektini valmistumisesta, niin ajattelin hieman jatkaa sitä. Tässä on muutama kuva lisää:

Korukivet, jotka kaiversin rintaneulaan koristeiksi. Tummimmat ovat mokaiittia, hieman vaaleammat kittilän jaspista, ja oranssi tiilijaspista. Vihreä on jadeiittia.

Tässä on prässityökalu, jonka avulla painoin lehtien painaumat. Tänään on taas tämän työkalun tekemistä hieman toiseen hommaan. Voin sanoa, että tuon harmaan muovin sahaus on niin maan kettumaista hommaa!

Ja tässä oli tämä valmis työ vielä kerran.

Vadelmaisia rintaneuloja

Koulussa on ollut projekti tehdä koruja sarjatuotantona. Tehtävänä oli tehdä minimissään viisi korua, joiden inspiraation piti tulla itse valitsemasta sadusta. Minun satuni oli Topeliuksen Vattumato.

Koruun kuului tulla pakollisena prässäys sekä jokin itse valitsema erikoismenetelmä. Itse halusin palavasti kokeilla emalointia. Kuten kuvasta näkyy, vadelman lehdet ovat prässätty kuopille ja kuoppiin on laitettu emalia. Vadelmat itse ovat korukiviä; vihreä on jadeiittia (jade on yleisnimike jadeiitille ja nefriitille), oranssi on tiilijaspista ja tummempi on mokaiittia. Lisäksi muissa rintaneuloissa on käytetty kittilän jaspista (tumman punainen kivi, jossa on hematiittia siellä täällä).

Jätin emaloinnin jälkeen pinnan poltetun näköiseksi, koska tuotteeseen tuli ihanan syksyinen tunnelma. Plitsasin reunoja hieman tummemmiksi, jotta maisemallisuus korostuisi. Taustat ovat myös plitsattu tummiksi lukuunottamatta vadelman lehtien kohoumia. Efektistä tuli kiva, kun kohoumat kiiltää kuparinpunaisena tummalla taustalla. Minusta taustan huolittelu on myös tärkeää, se osoittaa työn olevan ammattimaisesti valmistettu.

Nämä työt menevät koulun myymälään Tuurishoppiin myyntiin. Itselle saa ostaa materiaalien hinnalla yhden työn. Ajattelin luonnollisesti valkata itselleni sen parhaimman. Nyt vain mietityttää se, millä hinnalla nämä laitetaan myyntiin? Kova työ oli tehdä, mutta näkyykö se hinnassa?

Helmikokeilu valmistui!

Sain vihdoin viimein valmiiksi kokeiluni koon 12 siemenhelmistä. Bongasin Tohon sivuilta kukkakoristeen ja olin aivan ällistynyt siitä, miten kaunis se oli (tosin ammattilaisen tekemä tuote ja tuotevalokuvattu kuva on pakostakin kaunis). Päätin siis kokeilla omasta päästä kiskomaani sovellusta, ja tuotos on tässä:

Lopputulos muistuttaa mukavasti kärhön kukkaa hieman. Terälehdet taipuvat suppuun ja auki, joten tähän tuli mukava liikkeen fiilis. Keskushelmet ovat kuukivistä tehtyjä. Joskus tilasin näitä helmiä netistä ja huomasin nämä käyttökelvottomiksi muihin projekteihin. Aikaa kului, ja tänne ne sitten päätyivät.

Nyt olen innostunut näistä kolmiulotteisista muodoista, joita helmillä voi tehdä. Tämä on hieman vaikeampaa, kuin lattanan tuotteen tekeminen, sillä varsinkin kapeissa kohdissa langan kiristäminen on ärsyttävän vaikeaa. Mutta eiköhän se tulevaisuudessa helpotu, kun kokemusta karttuu!

Lopputyö lähestyy...

Vielä viikko pari, ja sitten on näytön paikka! Siis kirjaimellisesti minulla on viimeinen näyttö eli lopputyö. Enemmän tai vähemmän kuumeisesti olen pohtinut ja päätäni seinään hakannut, että mitä ihmettä minä teen!? Rintakoru vai kaulakoru vai peräti ihan vain koriste-esine. Mistä minä sen teen? Millaisen minä teen?

Kaksi ja puoli vuotta koulua, mutta sormi suussa olen edelleen. Taitoa on jonkun verran, mutta kun pitäisi vielä inspiroituakin tekemään sarja. Viime kesänä suunnittelin korun jo valmiiksi, ja kouluun tullessa opettaja kertoi, että koruja pitää olla viisi saman tyyppistä kappaletta ja että materiaalit ovat sitten messinki ja graniitti, joskin jos haluaa lunastaa yhden itselleen, niin sen voi tehdä arvokkaammista materiaaleista. Siinä tilanteessa tuntui kuin joku olisi läväyttänyt avokämmenellä poskelle!

Perinteisesti lopputyöhön kuuluu henkilö, jonka tuotoksista haetaan inspiroitumista. Tänä vuonna se henkilö ei saa olla koruntekijä, mutta hänen pitää olla tunnustettu suomalainen taidekäsityöläinen. Itsehän en oikein tästä suomalaisesta muotoilusta innostu, joten itku meinasi tulla etsiessäni sopivaa kandidaattia. Selattuani läpi valkean ja mitäänsanomattoman skeidan, jota myös suomalaiseksi muotoiluksi kutsutaan, alkoi pilkottaa hieman väriä. Lähemmäksi päästyäni löysin värien ilotulitusta, muotojen kujeilua ja puhdasta ihanaa lapsenmielisyyttä! Löysin Kustaa Saksen: http://www.hugoandmarie.com/artists/kustaa-saksi

Nyt pitäisi vain löytää yhteistä säveltä muotokielen suhteen. Valmiissa tuotteessa pitäisi olla samantyylistä henkeä kuin on inspiraatiohenkilön töissä. Oma muotokieleni on verrattain simppeliä, joten on hieman haastavaa saada yhtä räiskyviä aikaansaannoksia kuin Kustaa Saksella. Sinänsä on harmillista, että koulutuksen kuvaamataidon puoli oli silkkaa turhuutta. Siinä ei mitenkään rohkaistu tekemään mitään muuta kuin kokeilemaan eri tekniikoita. Olisi ollut kivaa, jos olisi tehty tällaisia inspiroitumistehtäviä. Mutta ammattikoulussahan ei liikoja saa vaatia oppilailta, saattaa vielä jonkun herkkä itsetunto romahtaa, kun omalla ajalla käsketään etsimään inspiraationlähteitä ja siinä suunnittelemaan koru- tai vaatesarja. Voi herranlettas!

Epäilen, että muutamalla lopputyön suorittajalla ensi keväänä on sormi suussa vielä enemmän kuin minulla. Mutta nyt on aika ottaa sormi pois suusta, laittaa kynä käteen ja alkaa tuhertelemaan luonnoksia!

Fimomassailua

Kokeilin tässä päivänä muutamana fimomassakorujen tekemistä. Niille, jotka eivät tiedä, fimo on polymeerimassaa, joka on kuin lasten muovailuvahaa, mutta se kovettuu uunissa. Olen nähnyt pinterestissä niin ihania koruja, että haluan myös itselleni muutamat.

Aloitin kokeiluni vaapukoiden tekemisellä. Pidän itseäni ihan perusnäppäränä ihmisenä, joten oli yllätys, kun työni ei lainkaan muistuttanut netin tekeleitä. Purin koko työn ja tein mansikat. Ne onnistuivat paljon paremmin. Toisena työnä tein kaksi banaania, kun en muutakaan keksinyt. Kahden koruparin tekemiseen kului noin kolme tuntia. Ensimmäinen kokeilukerta oli kyllä kova kolaus itsetunnolle!

Toiselle kerralle valmistauduin siten, että haalin vanhoja käyttämättömiä leipomatyökaluja mukaan ja surffailin vielä kerran pinterestissä katsomassa tarkemmat ohjeet. Nyt vaapukat onnistuivat joten kuten, mutta vielä parantamisen varaa on. Lisäksi tein muutamat riipukset millefioritekniikalla. Rakastuin niihin riipuksiin! Ihanan värikkäitä mustalla pohjalla.

Kaiken kaikkiaan fimomassailu on mukavaa puuhaa, mutta yllättävän vaikeaa. Vaikeutta lisää se, että jos tekee koruja, niin niihin pitää tehdä ripustuslenkeille reiät. Ajattelin vielä harjoitella, mutta saa nähdä josko harjoittelen itseni niin taitavaksi, että voisin tehdä kakkupala-korvakorut. Tai sitten tilaan ne elvari.fi:stä.