Puutarhamessuilla inspiraatiota etsimässä

Olimme miehen kanssa menossa Turkuun Fammun luo, ja satuin bongaamaan lehdestä, että siellä järjestetään juuri silloin puutarhamessut. Loistin kirjaimellisesti kaksi päivää kuin Naantalin aurinko, koska odotin onnellisena mitä tuleman pitää. Hyvä etten hymyillyt koko matkaa Lappeenrannasta Turkuun! Elämäni ensimmäiset puutarhamessut eivät todellakaan pettäneet odotuksiani!

Ihastelin pitkään ja hartaasti erilaisia istutusalueita; eniten ihmettelin sitä, kuinka kummassa he ovat saaneet hiirenkorvalla olevat koivunrungot niin kauniisti esille! Ihana keväinen metsä! Yleensä istutan mahdollisimman monta erilaista tulppaanilajia yhteen paikkaan, jotta kukkiminen kestää kauan. Nyt alan oikeasti tekemään isoja aloja saman lajikkeen kanssa, jotta saadaan paras efekti, vaikka kukinta kestäisi vähemmän aikaa.

Naapurimme puutarhassa on jo tälläisiä viittoja ja ne sopivat hyvin heidän pihaansa. Meidän piha on niin alkutekijöissään, että viitta olisi aika yksinäisen näköinen keskellä nurmikkoa... Ehkä sitten, kun metsäpuutarha on valmis, niin pienen viitan voin askarrella johonkin kulmaan.

Minä rakastan pinkkiä. Pinkki on niin hellyttävä, romanttinen ja pehmeä väri! Tämä baby shower- alue oli niin pinkki, että hieman meni jo yli minultakin, mutta istutusalueet olivat täydellisiä! En juurikaan viitsinyt kuvata pöytää, kun siinä oli niin paljon pinkkiä, että kontrasti puuttui.

 Köysikasvatusta ja lavaistutuksia...

Tämä rungollinen koreanonnenpensas oli aivan ihana! Viime kesänä sain äidiltäni heidän pihallaan usean vuoden kituneen risun, joka kuulemma on kyseinen keltakukkainen pensas. Viime kesänä se kasvoi kymmenen senttiä lisää. Nyt toivon, että tulipalopakkaset eivät olisi tappaneet sitä. Hyvällä tuurilla siinä voisi pari kukkaa jo ollakin tänä kesänä!

 Taas tämä baby shower- alue: Hortensia on niin ihanan murretun värinen, että siitä piti saada lähikuva.

Tässä on löytöjä puutarhaan: kolme erilaista pionia sekä kuusi erilaista daaliaa. Värisävyt yllättäen valkoisesta tumman pinkkiin... Daalioita myyvä englantilainen mies sanoi, että "Suomalaiset ovat niin tyhmiä, että heittävät kesän jälkeen daaliansa pois." Lauseen jälkeen hän tajusi olevansa epäkohtelias, ja lisäsi että sen takia hän voi joka vuosi ostaa uusimpia värisävyjä.

Kaiken kaikkiaan puutarhamessut olivat ihana kokemus! Paljon katsottavaa, ihasteltavaa ja ostettavaa. Messualueiden järjestäjät olivat nähneet kovasti vaivaa ja tehneet kaiken taidolla ja rakkaudella. Se todella näkyi istutusalueissa!

Kirjoneuleen opettelua

Tänä talvena opettelin tekemään kirjoneuleita. Olen aiemminkin sitä yrittänyt opetella, mutta olen kokenut sen erittäin hankalaksi. Tällä kertaa lainasin kirjastosta pari opusta kirjoneuleista, ja tuotoksiksi tuli kivat lapaset sekä pitkävartiset villasukat. Molemmat on tehty seitsemän veljestä-langasta.

Näiden sukkien kuvio on kuulemma perinteistä shetland-saarten kuviota. Yläreunaan tein hieman valepalmikointia, mikä ei loppupeleissä hirveästi vaikutusta tee; kuvio vie niin paljon huomiota, että parempi on tehdä perinteistä kaksi oikein-kaksi nurin -neylettä.

 

Kunhan ensin opettelee perusteet, niin sitten kuvioita voi jo itsekin suunnitella. Pinterestistä löytyy upeita kettu- ja pöllöaiheita, jotka ovat kovin suosittuja nuorison keskuudessa. Suunnitteluun tarvitaan vain tiheäruutuista paperia, värikyniä, aikaa ja mielikuvitusta. Ehkäpä se on minun ensi syksyn projektini, saa nähdä.

DIY-kettu

Löysin vanhaa virkkauslankaa, joka yksinkertaisesti oli niin oudon väristä, että en tiennyt, mitä siitä olisi voinut tehdä. Ihmeellisen punaruskeaa lankaa, aivan kuin ketun väristä. Siispä tein siitä ketun. Malli on sävelletty suoraan omasta päästäni ja seuraava osa muokkaantui kun edellistä osaa tein. Aikas söpö, vaikka itse sanonkin!

Kettu sujahti pukinkontissa kummitytön kotiin. Siellä hän on viihtynyt ja kovasti on kuulemma ollut leikeissä mukana!

 

Uusi vuosi onkin ollut varsinaista kettuilua: tammikuun pakkasten aikaan laitoin kaikessa rauhassa ruokaa ja katselin ikkunasta pihalle, kun kissa leikki koivunlehdellä pihalla. Välissä vähän hämmensin pataa, ja seuraavan kerran pihalle katsoessani siellä seisoi jumalattoman iso ja laiha kettu. Hädissäni huusin miehen mukaan ja lähdimme ajamaan kettua pois. Onneksi kissa löytyi talon takaa, jonne se oli mennyt kettua piiloon!

Sen jälkeen on ketunjälkiä ollut vähän väliä pihalla. Viime viikolla saimme kettuansan pihalle, mutta vielä ei ole ansaan kukaan mennyt. Syöttinä ansassa on lohenraato, joka lämpimällä säällä haisee todella imakalle! Toivottavasti joko kettu menisi pois tai jäisi ansaan, koska kissaa ei voi laskea ulos ennen sitä.

Pöllöilyä

Pöllöt alkavat olla hieman out, mutta oli pakko kokeilla fimomassalla pöllöriipuksen tekoa. Parhaimmaksi kaikista kokeiluista valikoitui tämä mintunvärinen yksilö.

Tänään mieli on niin täynnä kaikkea huolta, että yksinkertaisesti mitään fiksua kirjoitettavaa ei tähän muodostu. Puhukoon kuva puolestaan!