Näytön loppusuora jo häämöttää: ensi viikon perjantaina pitäisi olla valmista. Paino sanalla `pitäisi`. Koko aika tulee sellaisia pikku vastoinkäymisiä. Suurin vastoinkäyminen oli se, kun sivautin kiveä istuttaessani palan pois kivestä. Se ei sinällään ollut vielä niin paha, sillä olen tehnyt kuusi näyttökappaletta, ja vain viisi on tarvittava määrä. Mutta sitten toisesta korusta kivi halkesi kahtia siten, että sen lakikappale jäi käteeni. Sitä ketutuksen määrää en voi edes kuvailla!
Rauhoituttuani tein kerralla kaksi uutta kiveä, jotka istutin poissahattujen tilalle. Tällä hetkellä ne näyttävät hyvältä. Valitsin sinisen ja ruskean akaatin, jotka ovat läpikuultavia. Seuraava ongelma oli teeret. Työllä ja vaivalla sain juotettua teerille kynnet, jotka kiinnittävät teeren kiinni varsinaiseen koruun. Sitten vein lintuseni emalointihuoneeseen. Tarkoitukseni oli emaloida linnuille punainen kulmaväri, joka oikeillakin teerillä on silmäkulmassaan. Emaliuunin kuumuudessa (n. 900 astetta) juotteet sulivat ja lintujen kynnet tippuivat pois.
Mitä pienen ihmisen pitäisi tässä vaiheessa tehdä? Siis muutakin kuin hakata päätä seinään ja kiroilla kuuluvasti? Eilinen meni syvän epätoivon vallassa. Itku kurkussa juotin niitä kynsiä takaisin teeriin ja päätin, että teen silmäkulmat vaikka kynsilakalla. Sama efektihän siitä tulee, vaikka se kuluukin nopeammin pois.
Toisaalta en ole ainoa jolla on epäonnea: eräs toinenkin joutui hiomaan kolme kiveä uudestaan, mutta se oli hänen oma arviointivirheensä. Kolmannella oli teknisiä ongelmia juottamisen kanssa. Ikinä koko kolmivuotisen koulun aikana näin syvää epätoivon tunnelmaa ei ole ollut luokassa. Vituttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti