Uusimpia helmitöitä

Kesällä tuli tehtyä vielä muutamia kuvallisia helmirannekoruja. Ajattelin ensin tehdä tuon Coffee-addict- rannekorun itselleni, mutta akuutti rahapula iski. Tilasin ihan tuota varten helmiä lisää. Olen varmaan hieman shoppaholic, koska saan mitättömämmänkin askartelutarvikkeen ostamisesta mielettömän onnellisuuskohtauksen. Tosin pelkkä katseleminenkin auttaa jo parantamaan mielialaa. Joskus saan samanlaisen tunteen jo omistamistanikin tuotteista, kunhan saan vain hyvin inspiraation ensin.

Tähän sain inspiraation oranssin voimaannuttavasta väristä. Eri kuvioita miettiessäni tuli mieleeni Espanja, ja flamenco-tanssijat. Mielikuvissani tanssijattarilla on hiuksissaan oransseja kukkia. Mustat hiukset korostavat oranssin sävyjen kirkkautta. Pidän tästä mallista. Ehkä teen muutamia kokeiluja myös toisilla väreillä.

Tänään matkani vie renkaita vaihtamaan. Olen jo viikon jännittänyt sitä, onko tie jäinen. Koska talvirenkaani ovat edelleen vanhemmillani, pitää siis surauttaa heille vaihtamaan renkaat ja samalla käydä ryöstöretkellä. Äiti oli eilen leiponut tuoretta pullaa, ja kaikkihan tietävät, että äidin leipoma pulla on maailman parasta!

Korukivistä asiaa

Ajattelin kertoa hieman korukivistä, joita olen hionut koulussa. Korukivet ovat mielestäni ihania, koska niiden värit, kuviot, ominaisuudet ym. ovat ainutlaatuisia. Jokainen kivi on erilainen. Tässä on muutamia esimerkkejä:

 

Punamustat ovat rodoniitteja. Ne ovat helppoja hioa, koska ne ovat tarpeeksi kovia ja ne eivät lohkeile kovin helposti.
Vihreät ovat brasilialaista joenpohjaa. Okei, se ei kerro sen enempää, mutta dyykkasin kivitasoja valmistavan yrityksen jätekasasta palasen, jota omistaja kutsui brasilialaiseksi joenpohjaksi. Tämä on myös hyvä hioa, sillä se on sitkeä ja tiivis kivi.
Ylin tumma kivi on haukansilmä. Haukansilmä on tumma versio tiikerinsilmästä. Tässä kivessä ei ole valoilmiötä, mutta se ei minua haittaa. Itse asiassa pidän enemmän tuollaisesta tumman sinisenmustasta versiosta.
Alin kivi on kuplajaspista tai valtamerijaspista, kummin sitä vain haluaa kutsua. Kaikki jaspikset ovat helppoja hioa: ne ovat sitkeitä, kovia, tiiviitä jne. Jaspiksia on aivan mielettömästi eri tyylisiä ja kuviot vaihtelevat laidasta laitaan. Suosikkikiveni on nimenomaan kaikenlaiset jaspikset.

 

Tässä kuvassa on myös jaspiksia. Punavihreä on heliotrooppia eli jeesuksen verikiveä. Yleensä punainen on pieninä pisaroina, mutta löysin tälläisin ihanan aaltoilevan kuvion. Oranssi on käärmeennahkajaspista. Tämän kiven kiillottuvuusaste ei ole kovin kummoinen, joten en ole niin tykästynyt siihen. Heliotrooppi sen sijaan on aivan mahtava! Nämä kuvan kivet ovat vain sahatut ja kastellut läpimäräksi. Näitä siis ei ole hiottu sen kummemmin. Ymmärrättehän siis miksi minä villiinnyn, kun sanon löytäneeni aivan ihastuttavan raakakivipalan?

 

Tämä on vain pieni otanta kivistä, joita minulla on, saati sitten jos näkisitte koulun kivivaraston. Huone täynnä hyllyjä, jotka notkuvat tiiviisti kasatuista kivenlohkareista. Isoimmat kivet ovat monen kilon painoisia, pienimmät kuin pikkurillin kynsi. Timantit voivat olla tytön parhaita ystäviä, mutta verrattuna korukivien monimuotoisuuteen ne ovat aika tylsiä.

 





Syksyn innoittamana

Pidän syksystä, vaikka puuhaa on niin paljon. On haravointia, oksimista, syyssiivousta, kynttilöiden laittoa, sienien keruuta ja niin edelleen. Rakastan sitä, kun puut saavat kultauksen, kaikkialla hehkuvat energiavärit (keltainen, oranssi ja punainen) ja puiden muodot tulevat esiin. Syksy innoitti tekemään korukokeilun:

 

Halusin tehdä kolmiulotteisen työn. Riipus on messinkiä, joka on hopeoitu syanidiliuoksessa sekä pohja on hivenen plitsattu. Pohjaan on valssattu kuviointia, reunuslanka kieputettu ja juotettu kiinni, lehdet sahattu ja kuvioitu mikroporakoneella sekä juotettu kiinni lankaan. Koko lehti on kahdesta kohtaa juotettu kiinni taustaan.

 

Tästä tuli tosi hauska työ, vaikka olikin vaativa. Valitettavasti lehti ei ollut juottunut kunnolla kiinni, sillä käytössä mokoma irtosi kuin syksyinen lehti konsanaan. En ole vielä kerennyt korjata sitä. Eniten harmittaa se, että juottamisen jälkeen se pitää uudestaan hopeoida ja plitsata. Toisaalta, jos koulussa tulee tylsä hetki, niin onpahan ainakin tekemistä.

Valamisen tuotoksia

 Viime kerralla kerroin valamiskokeiluistani. Nyt sain vihdoin viimein kuvia tuotoksistani. Ylemmässä kuvassa on siis hopeavaluja: toinen on tehty vanhasta hiuspinnistäni, toinen on tehty lasten muovilelusta.

Alemmassa kuvassa on ensimmäinen kokeilu hiuspinnistä; tämän valun tein pronssista. Tuo järkyttävä möhkäle on valukanavan valos, eli ensin täyttyy valettavaksi tehty kuvio, ja kaikki ylimääräinen pronssi täyttää sen jälkeen valukanavan. Valukanava sahataan pois, jolloin se ei enää haittaa itse tuotetta.