Niska on jumissa, päätä särkee, sormia kramppaa... Tyypillinen päivä koulun jälkeen. Ergonomisista työasennoista puhuja saa luvan itse kokeilla miten hyvä ergonomia toteutuu, kun oikea käsi filssaa hopeaa noin tuhat kertaa samassa asennossa. Hieroja kommentoi viimeksi, että selkäni on kuin kynnöspeltoa. Tulehtui mokoma selkä moisesta hieronnasta, jonka jälkeen en olekaan uskaltautunut sinne uudestaan.
Onneksi kahvi auttaa moneen vaivaan; nytkin ryystän isoa mukillista höyryävää ja aromaattista jumalattoman pahaa kahvia. Kahvinkeitto on taitolaji: joillakin se taito on, toisilla ei ole. Mies kun keittää kahvia, niin siitä tulee sametin pehmeää elämän nektaria. Omaa sumppiani ei kukaan muu suostu juomaan pelkän nautinnon takia.
Koulun jälkeinen olotila on yhtä möllötystä: Mitähän sitä tekisi? Auto on imuroimatta, pyykit kasattava, helmitöitä tehtävä, kauppakassi ommeltava... Tekemistä riittää loputtomiin, mutta hankalin homma on valita se, mitä tekee.
Onneksi sain tämän päiväisen perushomman tehtyä: lähetin tilaustyön matkaan. Kummieno tilasi rouvalleen hopeasormuksen, jossa on kolmionmuotoisia kiviä. Tuskalla ja vaivalla hioin kolme sodaliittia kolmioiksi, jotka ovat noin puolen pikkurillin kynnen kokoisia. Yhtä tuskalla tein istutusosat niihin ja juotin ne kiinni sormukseen. Sormuksesta tuli loppujen lopuksi ihan hieno, toivottavasti tilaajakin tykästyisi siihen.
Yritin lisätä kuvan sormuksesta tähän, mutta eipähän tuo oikein onnistunut. Tietotekniikka on hieno juttu, mutta joskus toivoisin että se olisi hieman helpompi käyttää. No, otetaan kuppi kahvia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti