Ihanaa elämää

Ulkona on niin älyttömän kaunis päivä, että mieli palaisi lenkille, puutarhahommiin ym. ym. Harmi vain kun vuosikymmenen flunssa iski toissa päivänä. Korjaan kaikki viime tekstin valitukset: elin silloin terveyteni huippukautta! Nyt on ainakin aikaa tutisevin käsin tehdä helmitöitä.

Teen TOHO:n siemenhelmistä perhosaiheista rannekorua. Rakastan oranssinvärisiä perhosia, koska ne aivan henkivät elämää. Oranssi värinä on muutenkin erittäin voimaannuttava. Syksyllä olen yleensä pirteä kuin peipponen, koska kaikki puut toistavat keltaisen ja oranssin sävyjä. Kaamosväsymys tuleekin vasta joulun jälkeen.

Pääsin taas karkaamaan aiheesta: Teen siis peoyte-tekniikalla noin 3-4cm leveää rannekorua. Ajattelin tehdä samalla kuviolla sinisen työn. Ehkä myös violetinkin, koska värejä piisaa tilauksen johdosta. Virpomasunnuntaina olin ihan mielettömässä sokeri-suklaa -humalassa ja join päälle vielä ison kupin kahvia illalla. Siinä hervottoman onnellisessa olotilassa tilasin sitten lisää siemenhelmiä upeilla väreillä! Suosittelen Helmideli.fi:tä muillekin! Tilauksen jälkeisenä aamuna ihmettelin kyllä että mitä sitä on taas menty tekemään. Onneksi siemenhelmet eivät paljoa maksa.

Tahdon kertoa vielä ihanasta, upeasta, inspiroivasta Pinterestistä. Jos joku ei vielä tiedä, niin pinterest on sivusto, josta saa ihan mielettömästi inspiraatiokuvia ihan jokaisesta aiheesta. Itse käyn ihailemassa erilaisia koruja, kenkiä, eläinkuvia, puutarhoja jne. Etsin usein inspiraatiota peoyte-töihin. Huom! Inspiraatiota, en kopioi! Tälläisessä kunnossa inspiraatiota todella tarvitaan, jotta pystyisi aloittamaan ne helmityöt. Ainoa haittapuoli pinterestissä on se, että olen inspiroinut itseäni jo pari tuntia siellä pinterestissä. Löysin tuhottomasti upeita korkkareita! Jopa niin paljon, että vaatimustasoni korkkareiden ulkonäöstä nousi kohtuuttomasti.

Ehkä nyt siirryn sairastamaan helmitöiden pariin. Eilen aloitettu koru on puolessa välissä ja korun värit inspiroivat minua istumaan pöydän ääressä, josta voi ihailla puutarhaa ja suunnitella tulevaa.

Perusongelmia

Niska on jumissa, päätä särkee, sormia kramppaa... Tyypillinen päivä koulun jälkeen. Ergonomisista työasennoista puhuja saa luvan itse kokeilla miten hyvä ergonomia toteutuu, kun oikea käsi filssaa hopeaa noin tuhat kertaa samassa asennossa. Hieroja kommentoi viimeksi, että selkäni on kuin kynnöspeltoa. Tulehtui mokoma selkä moisesta hieronnasta, jonka jälkeen en olekaan uskaltautunut sinne uudestaan.

Onneksi kahvi auttaa moneen vaivaan; nytkin ryystän isoa mukillista höyryävää ja aromaattista jumalattoman pahaa kahvia. Kahvinkeitto on taitolaji: joillakin se taito on, toisilla ei ole. Mies kun keittää kahvia, niin siitä tulee sametin pehmeää elämän nektaria. Omaa sumppiani ei kukaan muu suostu juomaan pelkän nautinnon takia.

Koulun jälkeinen olotila on yhtä möllötystä: Mitähän sitä tekisi? Auto on imuroimatta, pyykit kasattava, helmitöitä tehtävä, kauppakassi ommeltava... Tekemistä riittää loputtomiin, mutta hankalin homma on valita se, mitä tekee.

Onneksi sain tämän päiväisen perushomman tehtyä: lähetin tilaustyön matkaan. Kummieno tilasi rouvalleen hopeasormuksen, jossa on kolmionmuotoisia kiviä. Tuskalla ja vaivalla hioin kolme sodaliittia kolmioiksi, jotka ovat noin puolen pikkurillin kynnen kokoisia. Yhtä tuskalla tein istutusosat niihin ja juotin ne kiinni sormukseen. Sormuksesta tuli loppujen lopuksi ihan hieno, toivottavasti tilaajakin tykästyisi siihen.

Yritin lisätä kuvan sormuksesta tähän, mutta eipähän tuo oikein onnistunut. Tietotekniikka on hieno juttu, mutta joskus toivoisin että se olisi hieman helpompi käyttää. No, otetaan kuppi kahvia!