Puutarhamessuilla inspiraatiota etsimässä

Olimme miehen kanssa menossa Turkuun Fammun luo, ja satuin bongaamaan lehdestä, että siellä järjestetään juuri silloin puutarhamessut. Loistin kirjaimellisesti kaksi päivää kuin Naantalin aurinko, koska odotin onnellisena mitä tuleman pitää. Hyvä etten hymyillyt koko matkaa Lappeenrannasta Turkuun! Elämäni ensimmäiset puutarhamessut eivät todellakaan pettäneet odotuksiani!

Ihastelin pitkään ja hartaasti erilaisia istutusalueita; eniten ihmettelin sitä, kuinka kummassa he ovat saaneet hiirenkorvalla olevat koivunrungot niin kauniisti esille! Ihana keväinen metsä! Yleensä istutan mahdollisimman monta erilaista tulppaanilajia yhteen paikkaan, jotta kukkiminen kestää kauan. Nyt alan oikeasti tekemään isoja aloja saman lajikkeen kanssa, jotta saadaan paras efekti, vaikka kukinta kestäisi vähemmän aikaa.

Naapurimme puutarhassa on jo tälläisiä viittoja ja ne sopivat hyvin heidän pihaansa. Meidän piha on niin alkutekijöissään, että viitta olisi aika yksinäisen näköinen keskellä nurmikkoa... Ehkä sitten, kun metsäpuutarha on valmis, niin pienen viitan voin askarrella johonkin kulmaan.

Minä rakastan pinkkiä. Pinkki on niin hellyttävä, romanttinen ja pehmeä väri! Tämä baby shower- alue oli niin pinkki, että hieman meni jo yli minultakin, mutta istutusalueet olivat täydellisiä! En juurikaan viitsinyt kuvata pöytää, kun siinä oli niin paljon pinkkiä, että kontrasti puuttui.

 Köysikasvatusta ja lavaistutuksia...

Tämä rungollinen koreanonnenpensas oli aivan ihana! Viime kesänä sain äidiltäni heidän pihallaan usean vuoden kituneen risun, joka kuulemma on kyseinen keltakukkainen pensas. Viime kesänä se kasvoi kymmenen senttiä lisää. Nyt toivon, että tulipalopakkaset eivät olisi tappaneet sitä. Hyvällä tuurilla siinä voisi pari kukkaa jo ollakin tänä kesänä!

 Taas tämä baby shower- alue: Hortensia on niin ihanan murretun värinen, että siitä piti saada lähikuva.

Tässä on löytöjä puutarhaan: kolme erilaista pionia sekä kuusi erilaista daaliaa. Värisävyt yllättäen valkoisesta tumman pinkkiin... Daalioita myyvä englantilainen mies sanoi, että "Suomalaiset ovat niin tyhmiä, että heittävät kesän jälkeen daaliansa pois." Lauseen jälkeen hän tajusi olevansa epäkohtelias, ja lisäsi että sen takia hän voi joka vuosi ostaa uusimpia värisävyjä.

Kaiken kaikkiaan puutarhamessut olivat ihana kokemus! Paljon katsottavaa, ihasteltavaa ja ostettavaa. Messualueiden järjestäjät olivat nähneet kovasti vaivaa ja tehneet kaiken taidolla ja rakkaudella. Se todella näkyi istutusalueissa!

Kirjoneuleen opettelua

Tänä talvena opettelin tekemään kirjoneuleita. Olen aiemminkin sitä yrittänyt opetella, mutta olen kokenut sen erittäin hankalaksi. Tällä kertaa lainasin kirjastosta pari opusta kirjoneuleista, ja tuotoksiksi tuli kivat lapaset sekä pitkävartiset villasukat. Molemmat on tehty seitsemän veljestä-langasta.

Näiden sukkien kuvio on kuulemma perinteistä shetland-saarten kuviota. Yläreunaan tein hieman valepalmikointia, mikä ei loppupeleissä hirveästi vaikutusta tee; kuvio vie niin paljon huomiota, että parempi on tehdä perinteistä kaksi oikein-kaksi nurin -neylettä.

 

Kunhan ensin opettelee perusteet, niin sitten kuvioita voi jo itsekin suunnitella. Pinterestistä löytyy upeita kettu- ja pöllöaiheita, jotka ovat kovin suosittuja nuorison keskuudessa. Suunnitteluun tarvitaan vain tiheäruutuista paperia, värikyniä, aikaa ja mielikuvitusta. Ehkäpä se on minun ensi syksyn projektini, saa nähdä.

DIY-kettu

Löysin vanhaa virkkauslankaa, joka yksinkertaisesti oli niin oudon väristä, että en tiennyt, mitä siitä olisi voinut tehdä. Ihmeellisen punaruskeaa lankaa, aivan kuin ketun väristä. Siispä tein siitä ketun. Malli on sävelletty suoraan omasta päästäni ja seuraava osa muokkaantui kun edellistä osaa tein. Aikas söpö, vaikka itse sanonkin!

Kettu sujahti pukinkontissa kummitytön kotiin. Siellä hän on viihtynyt ja kovasti on kuulemma ollut leikeissä mukana!

 

Uusi vuosi onkin ollut varsinaista kettuilua: tammikuun pakkasten aikaan laitoin kaikessa rauhassa ruokaa ja katselin ikkunasta pihalle, kun kissa leikki koivunlehdellä pihalla. Välissä vähän hämmensin pataa, ja seuraavan kerran pihalle katsoessani siellä seisoi jumalattoman iso ja laiha kettu. Hädissäni huusin miehen mukaan ja lähdimme ajamaan kettua pois. Onneksi kissa löytyi talon takaa, jonne se oli mennyt kettua piiloon!

Sen jälkeen on ketunjälkiä ollut vähän väliä pihalla. Viime viikolla saimme kettuansan pihalle, mutta vielä ei ole ansaan kukaan mennyt. Syöttinä ansassa on lohenraato, joka lämpimällä säällä haisee todella imakalle! Toivottavasti joko kettu menisi pois tai jäisi ansaan, koska kissaa ei voi laskea ulos ennen sitä.

Pöllöilyä

Pöllöt alkavat olla hieman out, mutta oli pakko kokeilla fimomassalla pöllöriipuksen tekoa. Parhaimmaksi kaikista kokeiluista valikoitui tämä mintunvärinen yksilö.

Tänään mieli on niin täynnä kaikkea huolta, että yksinkertaisesti mitään fiksua kirjoitettavaa ei tähän muodostu. Puhukoon kuva puolestaan!

Hopeatyö vihreällä kivellä

Meni huimaavan kauan, että sain tämän korun valmiiksi. Kotioloissa ei juuri tule tehtyä hopeahommia, koska tarvittavia välineitä ei ole ja koko ajan joutuu keksimään sopivia välineitä, jotta työt edistyisivät. Tai sitten työvaiheet ovat vain niin tuskastuttavan hitaita, että niitä mielellään lykkää ja lykkää. Mutta siinä tämä kaunotar on! Kivi on kivettynyttä brasilialaista joenpohjaa; dyykkasin melko ison palan keittiötasoja valmistavan yrityksen jätekivikasasta. Kivi on kovaa ja melko tiivistä. Sitä oli mukava työstää, koska sisällä ei ollut onttoja kohtia, halkeamia eikä erikovuisia kohtia. Väri on kauniin vihertävä beigeillä laikuilla.

 

Taustalle sahasin liskokuvion, jota olen kyllä käyttänyt muissakin töissäni. Liskot koristeaiheina on vain niin kivoja. Toinen on sammakot, mutta en ole oppinut niitä niin hyvin piirtämään. Riipukseen tein vielä kolmiolukon, jotta ketjun kiinnitys olisi sievempi. Hieman mitat mättää, mutta harjoituksella sekin paranisi.

 

Mielestäni nämä kivikorut ovat vain niin kauniita. Harmi, että en niitä voi tehdä kovin kovalla tahdilla. Koululla on suurin osa tarvittavista välineistä, mutta en ole saanut aikaiseksi pyytää entiseltä opettajaltani lupaa tulla tekemään töitä. Ensi kevään jälkeen koko koulua ei enää ole, joten sen jälkeen ei ole mitään paikkaa missä hioisin kiviä. Harmi, että taas säästetään niin paljon, että joudutaan lakkauttamaan kokonainen opintoala. Vastaava oppilaitos noin hienoilla välineillä on vasta Saksassa. Jopa Virosta tuli luokallinen oppilaita hiomaan kiviä meidän pienelle koululle. Minusta se oli hienoa. Ensi kesänä pitää varmaan tilata kivet Kiinasta.

Siemenhelmityö

Olen pitkään jo ihastellut pinterestistä löytyviä kolmiulotteisia kukkakoruja. Kesän inspiroimana tein itse tällaisen karpaattien kellokukka- kokeilun. Satiininauhan väri ei valitettavasti aivan natsaa, mutta kun tarjonta on rajallinen, niin on pakko ottaa sitä mitä saa.

 

 

Kukat ovat tehty ihan perus peoyte- tekniikalla. Aloitetaan tekemään viemällä 28 helmiä langalle. Sitten ihan perusympyrää muutama kerta, jonka jälkeen yksi kierros siten, että lisätään kolmen helmen jälkeen yksi ylimääräinen helmi. Kierrokselle mahtuu 5 helmeä. Seuraavalla kierroksella aletaan erottelemaan terälehtiä, eli kavennetaan terälehdet suipoksi.

Kukan takaosan olen tehnyt siten, että jatkan takaosaa kaventaen kierros kierrokselta. Mitään sääntöä en ole kehitellyt, vaan olen tähdännyt siihen, että kukka näyttää hyvältä. Kun takaosa on valmis, olen samalla langalla kiinnittänyt sisälle kolme kuukivihelmeä.

Kukat olen kiinnittänyt vihreään putkipeoytella tehtyyn kappaleeseen, jonka olen leventänyt litteäksi nauhaa varten.

Olen ihan tyytyväinen näin yleisellä tasolla olen tähän koruun, mutta pientä fiksausta sieltä täältä tämä vielä vaatii. Takaosan vihreisiin helmiin pitäisi saada vihreää lankaa (kotoa ei löytynyt kuin ruskeaa), nauhan pitäisi olla toisen värinen ja muuta sellaista pientä. Ehkä kukan sisäosan pitäisi olla hivenen tummempaa helmeä, jotta kolmiulotteisuus tulisi paremmin esiin jne.

Mutta se on kiva ja söpö, kuten oli tarkoituskin! <3

Fimomassailua

Joutessani olen vaivannut fimomassaa muotoon jos toiseenkin. Joskin vain erilaiset marjat ja hedelmät tuntuvat onnistuvan. Tässä kuitenkin näytekappaleita tämän kertaisista tuotoksista.

Toki toivoisin, että kaikki olisi tarpeeksi tunnistettavia, mutta kerrottakoon nyt kaikille, että tämä oranssi marja on hilla eli lakka eli suomuurain. Meni todella pitkään ennen kuin opin tekniikan. Vieläkin on todella haastavaa tehdä tämmöisiä mutta pikkuhiljaa taidot paranevat. Yhden marjan teossa menee noin puoli tuntia nykyisellään.

 Nämä on mansikkoja, jos joku ei tunnistanut. Nämä ei ihan minusta näytä sille kuin pitäisi, mutta en tiedä mikä uupuu.

 Omenaiset riippuvat korvikset. Näiden alla on vielä vadelmakorvikset ja vadelmariipus. Jostain kumman syystä teksti lähtee vaeltelemaan, kun yritän kirjoittaa niiden viereen jotain. Joskus tuntuu, että olen se ainoa ja oikea tekniikan ihmelapsi!

Mutta jos ihastuit näihin, niin näitä on myytävänä Lappeenrannan kevätmarkkinoilla 9 - 10.4.2015. Myös sivustolta Korui korui löytyy näitä: https://www.facebook.com/koruikorui