Ametistia ja hopeaa

Muruseni isä tilasi minulta korun tyttärelleen eli Murun sisarpuolelle, joka ei oikein ole tekemisissä Muruseni kanssa. Sain erittäin epäselvän kuvauksen kyseisestä neidistä, ja kuvauksen mukaan tulisi tehdä koru. On erittäin vaikea tehdä pelkän lyhyen kuvauksen jälkeen korua täysin tuntemattomalle ihmiselle, mutta se kuuluu toimenkuvaan ilmeisesti. Päätin tehdä siis aivan ympäripyöreää, mutta kuitenkin persoonallista.

Tähän koruun opettelin raeistus-tekniikan, eli ympyrän alaosassa on pieniä hopearakeita juotettuna kiinni. Ihastuin tähän tekniikkaan! Ei se helppoa ole, varsinkin kun on kotosalla huonot valot ja enimmillään millisiä rakeita kun viilalla hioo tasaiseksi pohjasta, niin rakeet pyörivät lattialla.

Ympyrän keskellä ja niskan koristeena on ametistihelmet. Ametistien pitäisi parantaa juoppoutta vanhan tietämyksen mukaan, mutta eipä sillä nykyaikana ole merkitystä. Tai onhan niitä ihmisiä, jotka uskovat kivien parantaviin voimiin, enkä ala kyseenalaistamaa toisten uskoa. Jokainen saa uskoa mihin haluaa, kunhan ei vahingoita toisia. Eikä tilauksen tekijän tytärkään taida paljoa häppää juoda, kun kerran urheilee (sen verran sain selvää kuvauksesta).

Ketjun punoin 0,8 hopealangasta. Mielestäni massiivinen ketju on kauniimpi kuin sellainen ihan ohut kultakauppa-ketju. Pahimmillaan ohut ketju jää kaulan juonteisiin piiloon. Kultakauppiaat verottavat kyllä törkeän paljon ketjuista, joten massiiviset ketjut jäisivät heiltä kauppoihin. Pienenä vinkkinä: ostin tuota hopealankaa noin 6 euroa/metri...

Ilta-aurinko alkaa laskemaan siihen malliin, että täytyy valmistautua seuraavaan päivään. Taidan ostaa huomenna pakastimeen 10 kiloa mansikkaa! Joskus nuorena unelmoin ostavani isona pakkaseen ainakin 20 kiloa mansikkaa joka vuosi, mutta silloin nuorena niitä ei tarvinnut maksaa omasta pussista. Onneksi vaapukat ja mustikat saan poimittua ilmaiseksi metsästä!

Helmitöitä

 Netti on ollut katkolla jostain kumman syystä. Tänään mies ähisi ja puhisi sen kimpussa useamman tunnin, joten nyt on jonkinlainen tasapainotila saatu syntymään. Samalla päätin yrittää käyttää omaa ikivanhaa konettani, jotta saisin lisättyä muutaman kuvan. Ja se jopa toimii! Räppäsin joskus kesällä kännykällä näistä helmitöistä todella tummat kuvat, mutta saahan näistä jotenkin selvää.

Nämä kaikki on tehty tohon 11/0 helmistä. Korvakorujen kiekurat on netistä katsottu malli, mutta muut ovat omasta päästäni.

Itse pidän valkosinisestä "sinivuokot lumella"- rannekorusta. Ylipäätään kaikki kukat ovat minusta kivoja. Niitä pitäisi joskus tehdä lisää, kunhan toisen ranteen kipuilu hellittäisi. Teen vielä yhden asiakastyön, jonka jälkeen ranteeni saa lepäillä rauhassa. Ajattelin alkaa piirtelemään iltapuhteikseni, koska en osaa katsella televisiota tekemättä mitään.


Kohta pitäisi lähteä uittamaan koiria. On niin tajuttoman kuuma, että

eilenkin skipattiin lenkki ja vietiin pojat uimaan. Cockeri on niin mieletön vesipeto, että hän ei muista koirista välitä, kunhan saa noutaa lelua. Eilenkin oli ranta täynnä koiria, mutta ei, Joe ei välitä muusta kuin lelujen noudosta. Niin hemaiseva tyttökoira yritti vikitellä Joea leikkimään, mutta raasu sai vain välinpitämättömän katseen. Mutta auta armias, jos joku yritti ottaa lelun suusta! Silloin muristiin niin urhoollisesti rikki piesty lelu suussa, että ei sitä kukaan voi vakavasti ottaa!

Rannalla oli myös todella majesteettinen isovillakoira. Vuoden ikäinen jätti loikki ja pomppi koko pienen aitauksen läpi kolmella loikalla. Oli todella komea koira, kun juoksuaskel oli majesteettinen ja näyn kruunasi pöyheä leijonanharja, joka oli silmiltä otettu pois ponkkareilla ja pinneillä. Joskus ennen rakasta cockeriani ajattelin koiraksi pientä villakoiraa. Nyt silmissä siintää vähän isompi villis kaukaisessa tulevaisuudessa. Juuri nyt on kuitenkin hyvä näin, pieni rakastava cockeri kainalossa, joka puhuu ja pussaa sydän täynnä iloa ja rakkautta!